Kävin koirani Diivan kanssa viettämässä laatuaikaa kaupungin vilskeessä. Diiva on seurapiiripörriäinen ja rakastaa olla siellä missä tapahtuu. Niinpä, pukeuduimme tyylikkäästi, palelemme herkästi, ja suuntasimme ulos.
Koirapuistoon oli eksynyt muutama muukin hauva omistajineen. Diiva-kutale säntäsi heti vapaaksi päästyään kuunnon spurtille ja eksyi erään komean miekkosen rapsuteltavaksi. (hyvä Diiva!) Kun menin hakemaan pois Diivaa, mies oli hölmistynyt. "Ai tää on sun piski?Mä luulin että joku lapsi pukis koiransa tämmöseksi." Olin tyrmistynyt. Diivalla oli yllään fleece-paita. Lapsi?! Loin murhaavan mulkaisun mokomaan vatipäähän ja marssin koira kainalossani pois. Diivakin näytti jotenkin loukkaantuneelta.
Lohdutin Diivaa vierailulla lemmikkiliikkeeseen ja ostin sille sydämen muotoisia keksejä. Yllättäen pikkuinen koirani oli niin innoissaan että melkein heitti kuperkeikan keskellä katua.
Minä taas hemmottelin itseäni kupillisella teetä ja pikkuisella leivoksella eräässä kahvilassa.
Ja se koirapuiston kolli? Eihän sillä häiskällä edes ollut koiraa!